Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

Tässä blogissa kerrotaan Vakka-Suomen arvokkaat maisemat ja muinaisjäännökset -hankkeen ajankohtaisimmista tapahtumista. Hankkeen viralliset sinut löytyvät täältä.

Blogia ylläpitää 

projektikoordinaattori Marja.

Muut kirjoittajat näkyvät sivun oikeassa reunassa.

Kesäpuuhista syyshommiin

Koppiskuoppien ja ja valorysien näytteet ovat lähteneet Laitilasta tutkijoiden analysoitavaksi eri puolille Suomea. Sen myötä hyönteisinventoinnin kesäiset kenttätyöt ovat siirtyneet auttamattomasti historiaan. Hieman haikein mielin  katselen kesän kuvasatoa ja laitan siitä tämän tekstin perään tunnalmakuvat Vasikkahankaalta kesän ensimmäiseltä ja viimeiseltä koppiskuopparetkeltä.

Mutta syksy ja talvi tuo tullessaan uudet haasteet: Valkojärven-Sirppujoen perinnemaisemien hoito- ja käyttösuunnitelman valmistelu on pääsemässä vauhtiin. Projektin nettisivuilla on uutta tietoa asiasta (http://www.laitila.fi/index.php?id=471) ja ensimmäinen tiedotus- ja keskustelutilaisuus tulossa 23.11. (http://www.laitila.fi/files/orig/471_Kutsu23112010.pdf)  Suunnitelmaan voi vaikuttaa myös vastaamalla palautelomakkeeseen: http://www.vsperinnemaisemat.net/Marjan_lomake1.htm

TERVETULOA MUKAAN VAIKUTTAMAAN!

 

 

Vasikkahangas kesäkuun alussa...

 

... ja elokuun lopussa.

Kaupin niityn talkoot

Näillä näkymin vuoden viimeiset projektin omat perinnemaiseman hoitotalkoot pidettiin tiistaina 12.10. Ilmeisesti ahkerat talkoolaisemmekin alkavat jo olla syysväsyneitä tai peräti siirtymässä talviteloille. Tällä kertaa mukana oli vain pieni mutta pippurinen joukko. Siitä huolimatta jokainen kantoi risunsa kasaan, kuten kuvasta näkyy...

Laitilan Vaimaron kylässä sijaitseva Kaupin niitty on inventoitu paikallisesti merkittäväksi perinnebiotoopiksi. Se on tänä kesänä ollut mukana hankkeemme perinnemaisemien hyönteisinventoinnissa ja sieltä on tässä yhteydessä löytynyt monia uusia arvokkaita perinnemaisemakasveja, mm. ketonoidanlukko, ahdekaunokki ja kissankäpälä.

 

Talkoiden tavoitteena oli raivata perinnemaisema-alueelta jo viime talvena kaadetut puut ja polttaa ne viereisellä pellolla. Iso kasa kuivaa katajaa ja muuta risua ja rankaa kertyikin sänkipellolle iltapäivän ja alkuillan aikana. Koko hehtaarin laajuista aluetta ei kuitenkaan ehditty putsaamaan tällä joukolla.

Kovasta tuulesta huolimatta usakalsimme sytyttää rovion ja poltella risut pikkuhiljaa siinä. Tuulikin tyyntyi vähitellen.

Illan alkaessa hämärtyä oli risut poltettu, rovio hiipumassa ja oli aika siirtyä talkoiden odotetuimpaan osaan - makkaranpaistoon. Sitähän ei kukaan halunnut jättää väliin vaikka osalla meistä oli jo nukkumaanmenoaikakin melkein ohi.

Osittain vielä kovin tiheän katajikon harvennus jatkuu kuulemma ensi talven aikana ja ehkäpä talkoillemme täälläkin taas tulevana kesänä uudella innolla!

Yöperhosten yö Walon talolla eli Rukoushuoneenmäellä

Syyskuun ensimmäisenen perjantai-ilta oli tuulinen ja sateinen. Yöperhosten yötä kuitenkin valmistauduttiin viettämään Walon mäellä. Ennen kuin ilta ehti liikaa hämärtyä, viriteltiin talon nurkalle pari valkoista lakanaa ja niiden päälle 160 W:n hehkulamppu.

Tapahtuman järjestämisessä projektia tuki ja mm. valoa lamppuun tarjosi laitilalainen kulttuuriseura Walo, josta löytyy lisätietoa täältä:

http://www.laitilanwalo.net/

Valon ympärille kokoontuikin viitisentoista yölentäjistä kiinnostunutta. Yön pimenemistä ja perhosia odoteltaessa asiantuntijamme Juhani Itämies kertoili monen moista kiinostavaa yöperhosten elintavoista ja niiden tutkimisesta. Hän myös epäili, että etukäteen valittu tapahtuman ajankohta ei sittenkään olisi paras mahdollinen: Sää oli juuri muuttunut kesäisestä syyskoleaksi liian nopeaan tahtiin ja sen takia lämpimällä säällä lentävät yöperhoset olisivat jo ehkä lakanneet liikkumasta kun taas jopa hallaöitä kaipaavat syyslajit eivät vielä ole välttämättä aktivoituneet.

Jussin arvelu näytti osuneen oikeaan, koska jouduimme odottelemaan ensimmäisiä vieraita lakanalle melkein tunnin ja koko ilta sen jälkeenkin jäi varsin hiljaiseksi. Jussin arvelu näytti osuneen oikeaan, koska jouduimme odottelemaan ensimmäisiä vieraita lakanalle melkein tunnin ja koko ilta sen jälkeenkin jäi varsin hiljaiseksi.

Ensimmäinen vieras oli takiaisyökkönen (Gortyna flavago), joka on aikaisemmin ollut meillä melko harvinainen, mutta nyt selvästi yleistymässä. Muita havaittuja yöperhoslajeja oli katajapikkumittari (Eupithecia pusillata), gammayökkönen (Autographa gamma), verkkoeloyökkönen (Tholera Decimalis) sekä mäntyneulasmittari (Pennithera Firmata).

Kuokkimassa kävivät myös vaaksiainen, kaskas ja tämä mukavan värinen lude. 

Väliaikaohjelmana jaloiteltiin viinimarjapensaalle herkuttelemaan herukoilla.

Hiljaisesta illasta huolimatta lakanan ja valopiirin liepeillä viihtyivät kiinnostuneimmat yhteentoista asti. Ja ehkäpä ensi syksynä yritetään taas paremmalla onnella... 

Lukkalan katajakedon ja Hermansaaren laukkaneilikkaniityn hoitotalkoot

Lauantaina 21. elokuuta vietettiin niittopäivää Lukkalan katajakedolla Laitilassa. Tavoitteena oli antaa alkusysäys laajan perinnemaisema-alueen hoidolle. Jo etukäteen oli tiedossa, että yhden talkoopäivän aikana ei koko aluetta ehdittäisi niittää puhumattakaan raivauksesta, jolle myös olisi tarvetta.

Talkoolaisia oli mukana tusinan verran. Mallia viikatteella niittoon näytti Tapio Kuusisto. Koska suurin osa mukana olleista oli melko kokemattomia viikatteen varressa, tyydyimme niittämään tutummalla yksipuolisella viikatteella. kaikkien suureksi riemuksi Tapio oli kuitenkin ottanut mukaan myös väärävartisen viikatteen ja näytti sillä kaksipuolista niittoa. Harmi, että tämä vauhdikas esitys ei tallentunut kameraani!

Härjämäen Kimmo oli tuonut Lukkalaan Lounais-Suomen ELY-keskukselta lainatun itsevetävän Solo-niittokoneen. Varsinkin tällaisella ennestään hoitamattomalla kohteella, joka on jo alkanut rehevöitymään ja kasvamaan umpeen, on koneniitto huomattavasti viikatetta tehokkaampaa. Yllättävään kumpareiseen maastoon Solo itsensä myös veti. Museoviraston muinaisjäännösten hoitoyksiköltä oli saatu lainaksi myös raivaussaha, jota niin ikään voi käyttää perinnemaisemien niittoon. Tosin käyttäjää sille ei tassä tapahtumassa ilmoittautunut, joten tyydyimme tutustumaan peräkärryyn jääneeseen sahaan ja keto- ja niittykasvillisuuden niittoon soveltuvaan kulmikkaaseen siimaan "kylmiltään".

Myös lehdistö oli paikalla...

Niitto, haravointi ja niittojätteen poisraahaus oli pilvisestä säästä hikistä hommaa. Onneksi välillä päästiin nauttimaan Lukkalan pihaan talkooeväitä ynnä emännän keittämää lämmitystä eli laitilalaista perinneruokaa, jota myös kaljavelliksi kutsutaan. Eksoottisesta nimestä ja ulkonäöstä huolimatta myös ulkopaikkakuntalaiset totesivat sen herkulliseksi ja jopa santsasivat ruokaa näyteannoksen jälkeen.

Lopuksi ihailimme niiton ja puskanraivauksen seurauksena paljastunutta tyylipuhdasta rautakautista hautaröykkiötä sekä vielä kasvillisuuden peittoon jääneitä muinaisjäännösrakenteita, joita alueella näyttää olevan todella runsaasti.

 

Vain pari päivää Lukkalan talkoiden jälkeen eli tiistaina 24. elokuuta talkoiltiin Lokalahdella. Hermansaaren niitty ja Kankareenhaan keto ovat harvinaisen laukkaneilikan kasvupaikkoja. Niiden hoidosta niittämällä on jo useita vuosia vastannut Uudenkaupungin ympäristöyhdistys yhteistyössä Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin kanssa.

Pitkä hoitohistoria näkyi! Alueen kasvillisuus on kehittynyt sellaiseksi, että niitto oli huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi ennestään hoitamattomalla Lukkalan kedolla. Myös talkoolaisilla oli selvästi enemmän rutiinia. Konevoimaa oli käytössä niittokoneen lisäksi tällä kertaa myös raivaussahan muodossa. Niittojätteet haravoitiin kasaan, mutta poiskuljetuksesta ei täällä tarvinnut huolehtia, koska ne haetaan alueelta myöhemmin traktorilla. Niinpä valmista jälkeä syntyi todella hyvää vauhtia ja arki-illan tunnit riittivät hyvin.

Vaikka Hermansaaren niityltä löytyi nyt ensimmäistä kertaa ketonoidanlukkoja, oli talkoiden tähti kuitenkin laukkaneilikka. Siksi tässä vielä kuva yhdestä sellaisesta, joka vielä sinnitteli parilla loppukesän kukalla.

 

Niittotalkoot alkavat olla nyt tältä kesältä ohi, mutta seuraavaksi tiedossa onkin syksyn raivaus ja polttotalkoot. Projekti järjestää talkoot Laitilan Vaimaron Kaupin niityllä tiistaina 12. syyskuuta klo 16 alkaen. Mikäli sää on huono pidetään varapäivänä seuraavaa tiistaita. Lisätietoa näistä tulee talkoista lähempänä ajankohtaa, mutta taas ovat kaikki halukkaat tervetulleita mukaan!

Perinnemaisemien kasvintunnistuskisa

Vakka-Suomessa ei paljon junalla liikuta, joten VR:n ja Suomen luonnonsuojeluliiton perinnemaisemien hoitohanke on saattanut jäädä täällä huomaamatta. Talkoilla hoidettuja kohteita on eri puolilla Suomea huikae määrä - yli 50 ketoa, niittyä, laidunta ja muuta arvokasra maisemaa. Tietoa Matkalla maisemaan -hankkeesta löytyy täältä: http://www.vr-konserni.fi/fi/index/Vastuullistatoimintaa/ymparisto/perinnemaisemat.html ja talkookohteista: http://www.sll.fi/luontojaymparisto/perinnemaisemat/matkalla-maisemaan-talkoot

Netistä löytyy myös hauska hankkeeseen liittyvä kasvintunnistuskisa: http://www.vr-konserni.fi/fi/index/Vastuullistatoimintaa/ymparisto/kasvintunnistus.html Siinä yhdistellään kahdentoista niityllä, laitumella ja merenrantaniityllä - myös Vakka-Suomessa - viihtyvän kasvin kukkia ja nimiä. Vastattuaan voi osallistua arvontaan tai tutustua mukana olleisiin kasveihin tarkemmin. Mukava kesäinen pähkinä kaiken ikäisille!

 

Ötökkäpäivän valorysäsaalis

Ötökkäpäivän aikana Arkeologiakeskus Untamalassa arvuuteltiin osallistujien kesken paljonko valorysästä talteen otetussa läjässä olisi ötököitä.

Tässä Jussin laskelma saaliista: perhosia oli yhteensä 203 lajia ja yksilöitä 1661 kpl. Osuikohan kukaan edes lähellekään?

Viime viikolla muuten oli sekä Kodjalan että Untamalan valorysässä kesän tähänastinen ennätysmäärä perhosia: arviolta puolitoista - ehkä jopa kaksinkertainen - määrä tähän verrattuna.

Yhdet menneet ja kahdet tulevat talkoot

Viimeviikon maanantaina niitettiin talkoilla Laitilan Pappilanmäen ketoa. Laitilan seudun ympäristöyhdistyksen kolmatta kertaa organisoimassa tapahtumassa oli osallistuja vain kourallinen. Ehkäpä helteinen sää oli uuvuttanut muut talkoilijat.

Suuri osa alueesta kuitenkin saatiin niitettyä ja heinät haravoitua kasoihin poiskuljetusta odottamaan. Tänä vuonna keskityttiin niittämään alueen rehevää Pappilantien puoleista alaosaa, koska ylärinteen karumpi keto alkaa näyttää jo oikein hyvältä muutaman vuoden niittotalkoiden jäljiltä. 

Pappilanmäkeä ei ole julkaisuissa mainittu perinnemaisema-alueena eikä sieltä myöskään tunneta muinaisjäännöstä. Alueella on kuitenkin edustavaa ketokasvillisuutta. Niiden joukossa on myös monia rautakautisen asutuksen läheisyydestä kertovia arkeofyyttejä eli muinaistulokkaita. Tänä vuonna Pappilanmäeltä on havaittu ainakin: mäkikaura, sikoangervo, pölkkyruoho, ketomaruna, ketoneilikka, keltamatara, kangasajuruoho, mäkitervakko, huopakeltano, katkeramaksaruoho, hietalemmikki ja pystykiurunkannus. Sekä kuvassa oleva harmio.
 
Tulossa olevia perinnemaisemien hoitotalkoita on elokuun aikana projektin alueella ainakin kahdet: lauantaina 21.8. niittopäivä Laitilan Kodjalan Lukkalassa ja tiistaina 24.8. laukkaneilikan hoitotalkoot Uudenkaupungin Lokalahdella.
 
Lukkalan alueella sijaitsee suojeltu katajaketo sekä rautakautinen muinaisjäännösalue. Se on maisemallisesti upealla paikalla Uudenkaupungintien varressa. Kuvissa on samaa maisemaa toukokuun lopulla ja viime viikolla kuvattuna.
 
Hoitamattomana Lukkalan alue on kuitenkin pahoin rehevöitynyt ja alkanut kasvaa umpeen. Pusikkojen suojista löytyy mm. komeaa kiviaitaa.
 
Lukkalan niittopäivässä on mahdollista tutustua eri niittomenetelmiin, joita maisemanhoidossa käytetään. Lisäksi kerrotaan alueen perinnemaisemasta, muinaisjäännöksistä ja hoitosuunnitelmasta. Tapahtuma alkaa klo 12 ja siihen toivotaan ennakkoilmoittautumisia, jotta työvälineitä ja talkooeväitä riittää kaikille. Myös omat viikatteet ja haravat voi ottaa mukaan. Lisätietoja antaa projektivastaava.
 
Uudenkaupungin Lokalahden laukkaneilikan hoitotalkoot puolestaan järjestetään tiistaina 24.8. kello 17:30 alkaen Hermansaaren niityllä ja Kankareenhaan kedolla. Oman haravan tai viikatteen voi ottaa mukaan ja talkoolaisille on luvassa iltapalaa. Talkoista vastaavat Uudenkaupungin Ympäristöyhdistys ja Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri.
 
Laukkaneilikka on uhanalainen ja rauhoitettu ruohosipulia muistuttava kasvi, jonka kukinto on vaaleanpunainen. Se kasvaa matalakasvuisella kedolla, siksi heinittyminen ja umpeenkasvu ovat sille suuri uhka.
 
Laukkaneilikkatalkoissa niitetään heinikkoa laukkaneilikan elinympäristöjen turvaamiseksi. Sen elinympäristöjä on hoidettu ja seurattu Lokalahdella vuodesta 1993. Laji on Lokalahden tunnuskasvi. Vakka-Suomen arvokkaat maisemat ja muinaisjäännökset -projektin toiminta alueella sitä kasvaa myös ainakin Laitilan Untamalassa.

 

Ötökkäpäivän kuulumisia

Eilen, keskiviikkona, vietettiin Ötökkäpäivää aamun sadekuuroista huolimatta lopulta kesähelteisissä merkeissä. Untamalaan väkeä kokoontui liki 30 henkeä. Mukana oli tuttuja paikkakuntalaisia, loma-asukkaita, toimittajia ja joku vartavasten kauempaakin saapunut osallistuja.

Oppana hyönteismaailman ihmeellisyyksiin toimi Juhani Itämies, Oulun yliopiston eläinmuseon entinen johtaja ja nykyinen kesäeurajokelainen. Hänen hauskaa, selkeää ja asiantuntevaa opastustaan kuuntelivat mielenkiinnolla kaikki nuorimmista osallistujista edistyneempiin hyönteisharrastajiin. Ja kaikkiin yleisön esittämiin kysymyksiinkin löytyi vastaus saman tien.

Päivän ehdottomasti hienoin kokemus oli tämä pussikoi. Se oli kuin vartavasten meidän ihmeteltäväksemme ja kuvattavaksemme asettunut Untamalan kalmistoalueella kangasajuruoholle, joka on sen ainoa ravintokasvi.  

Välillä hypättiin hetkeksi myös kasvimaailman puolelle. Pitihän toki katsastaa myös Untamalan kuuluisat saunio- ja ketonoidanlukot, joita tänä vuonna on löytynyt alueelta aivan häkellyttävän paljon. Ja Kimmohan niitä tietysti löytää ja esittelee.

Koppiskuopat ja Arkeologikeskuksen nurkalla oleva valorysä tyhjennettiin ja niiden sisällöt tuotiin sisälle tutkittaviksi.

"Herkkuja on siinä monenlaista..." Ainakin kaapuyökkösen, maltsayökkösen, saaristoraanuyökkösen, pikkukiitäjän ja poppelikiitäjän saattaa tarkkasilmäinen kuvasta löytää. Oikeassa alakulmassa on levityslauta, jolla kokoelmiin aikanaa päätyvät perhoset oiotaan esittelykuntoon.

Herkuista puheenollen: Teija toimi Museoviraston puolesta Arkeologiakeskuksen emäntänä tällä kertaa ja tarjoili kaikille raikkaita ja tervetulleita virvokkeita. Niistä ei ole kuvaa...

Untamalan päivätilaisuuden jälkeen jatkettiin Ötökkäpäivää Uudenkaupungin puolella Kalannin Kalmumäellä. Liekö syynä jokin projektikoordinaattorille tapahtuman tiedotuksessa käynyt kömmähdys vai mikä, mutta täällä paikalla oli vain pari osallistujaa. Kohde kuitenkin oli yhtä mielenkiintoinen. Tässä hypistellään keskellä keltamataraa syövää pikkukiitäjän toukkaa, vasemmalla ahoneilikkaan mieltynyttä ja oikealla mäkitervakosta tykkäävää neilikkayökkösen toukkaa.

Lopuksi vielä KIITOS KAIKILLE OSALLISTUJILLE sekä JÄRJESTELYISSÄ MUKANA OLLEILLE eli Jussille, Teijalle, Kimmolle ja Iirolle!

Ja päivänmietelause:

 

Ötökkäsatoa eiliseltä

Tässä pari kuvaa eilisillan maastoretkeltä: Koppikuopissa oli laihahko saalis.

Mutta ainakin yksi mukavan näköinen kaveri oli joukossa.

Kukkineen sikoangervon varrella puolestaan viiletti tällainen tyyppi.

Toivottavasti saamme näille kavereille nimiä tänään Ötökkäpäivän tilaisuuksissa Untamalassa ja Kallelassa, kun paikalla on hyönteismaailman asiantuntijoita!

 

Sata ja yksitoista kasvia Vasikkahankaalta

 

Eilen maanantaina kokoontui noin 20 hengen joukko viettämään myöhäistä Luonnonkukkien päivää Laitilassa Vasikkahankaan vaelluksen merkeissä. Lämpötila lähenteli 30oC:a vielä kello kuuden maissa, eikä ilma juuri viilentynyt illan edetessä. Siitä huolimatta innokkaimmat vaeltajat viihtyivät liki yhdeksään asti.
 
 
Kasveja retkellä tunnisti oppaamme Kimmo (kuvassa toinen oikealta). Aloitimme kierroksen Kaukolankodin vieressä olevasta metsästä ja päädyimme viimevuosina laitumena olleelle kalliokedolle Kaukolan kartanon lähellä. Retkellä havaitut kasvit kirjattiin ylös ja lista niistä on havaintojärjestyksessä tämän jutun lopussa.
 
 
Listalla on kasvilajeja 106. Tällä retkellä ei tavattu, mutta aikaisemmin alueelta on havaittu lisäksi ainakin: ketopiippo, ketomaruna, hietalemmikki, hiirenhäntä, tesmayrtti. Näistä kolme viimeistä ovat kevätkasveja, joita ei näin keskikesällä enää juuri voikaan löytää. Hyvällä omallatunnolla voimme siis varmaan julistaa Vasikkahankaan lajimääräksi 111 – ainakin!
 
 
Välillä tutkimme kartalta Vasikkahankaan historiallista asutusta ja paikansimme maastosta vanhojen torppien perustoja. Atte osasi jopa nimetä niiden viimeisiä asukkaitakin. Alueen vanhin asutus kuitenkin juontaa juurensa varmaan jo rautakaudelle. Vaikka esihistoriallisia muinaisjäännöksiä ei alueelta tunnetakaan, siitä kertovat lajilistan lukuisat arkeofyytit. Niistä varmimmin rautakauden asutukseen liittyvät sikoangervo, pölkkyruoho ja mäkikaura.
 
Loppuretkestä veivät myös punaisena hehkuvat ahomansikat ja hyönteisten tekemät taianomaiset seittikotelot osan huomiostamme.
 
 
 
 
Vasikkahankaan kasvihavainnot 12.7.2010
 
rönsyleinikki
valkoapila
piharatamo
ahomansikka
koiranputki
niittyliekosammal
nurmitädyke
rohtotädyke
taikinamarja
terttuselja
lehtokuusama
tuomi
pihlaja
kuusi
mänty
särmäkuisma
puna-apila
heinätähtimö
pähkinäpensas
metsäkurjenpolvi
timotei
nurmipuntarpää
nurmilauha
vaahtera
niittynätkelmä
maitohorsma
mäkikaura
(hakamaan)poimulehti
pukinjuuri
siankärsämö
kissankello
karheapillike
niittysuolaheinä
nokkonen
hiirenvirna
metsäapila
alvejuuri
nuokkuhelmikkä
rätvänä
kyläkellukka
sudenmarja
ketunleipä
kevätpiippo
oravanmarja
koiranheisi
kalliokielo
lillukka
kurjenkello
vadelma
ahomatara
mustikka
pujo
ojakärsämö
ranta-alpi
karhunputki
kirjopillike
jurtti
hieskoivu
juolavehnä
kataja
keltamatara
niittyleinikki
mesiangervo
syysmaitiainen
pihasaunio
voikukka
peltosaunio
alsikeapila
raita
tammi
kyläkarhiainen
keltamaksaruoho
nurminata
hakarasara
ketoneilikka
     (albiino ketoneilikka)
hopeahanhikki
maahumala
syreeni
aholeinikki
pietaryrtti
huopakeltano
ketonoidanlukko
kangasajuruoho
isomaksaruoho
mäkitervakko
(keto)silmäruoho
sarjakeltano
lampaannata
metsälauha
niittynurmikka
hietakastikka
pölkkyruoho
viherjäsenruoho
ahosuolaheinä
karvaskallioinen
sikoangervo
kevätkynsimö
ahdekaunokki
pelto-ohdake
ukonputki
linnunkaali
lehtonurmikka
tahmavillakko
pelto-orvokki
koiranheinä

 

MAINOS