Syyskuun ensimmäisenen perjantai-ilta oli tuulinen ja sateinen. Yöperhosten yötä kuitenkin valmistauduttiin viettämään Walon mäellä. Ennen kuin ilta ehti liikaa hämärtyä, viriteltiin talon nurkalle pari valkoista lakanaa ja niiden päälle 160 W:n hehkulamppu.
Tapahtuman järjestämisessä projektia tuki ja mm. valoa lamppuun tarjosi laitilalainen kulttuuriseura Walo, josta löytyy lisätietoa täältä:
Valon ympärille kokoontuikin viitisentoista yölentäjistä kiinnostunutta. Yön pimenemistä ja perhosia odoteltaessa asiantuntijamme Juhani Itämies kertoili monen moista kiinostavaa yöperhosten elintavoista ja niiden tutkimisesta. Hän myös epäili, että etukäteen valittu tapahtuman ajankohta ei sittenkään olisi paras mahdollinen: Sää oli juuri muuttunut kesäisestä syyskoleaksi liian nopeaan tahtiin ja sen takia lämpimällä säällä lentävät yöperhoset olisivat jo ehkä lakanneet liikkumasta kun taas jopa hallaöitä kaipaavat syyslajit eivät vielä ole välttämättä aktivoituneet.
Jussin arvelu näytti osuneen oikeaan, koska jouduimme odottelemaan ensimmäisiä vieraita lakanalle melkein tunnin ja koko ilta sen jälkeenkin jäi varsin hiljaiseksi. Jussin arvelu näytti osuneen oikeaan, koska jouduimme odottelemaan ensimmäisiä vieraita lakanalle melkein tunnin ja koko ilta sen jälkeenkin jäi varsin hiljaiseksi.
Ensimmäinen vieras oli takiaisyökkönen (Gortyna flavago), joka on aikaisemmin ollut meillä melko harvinainen, mutta nyt selvästi yleistymässä. Muita havaittuja yöperhoslajeja oli katajapikkumittari (Eupithecia pusillata), gammayökkönen (Autographa gamma), verkkoeloyökkönen (Tholera Decimalis) sekä mäntyneulasmittari (Pennithera Firmata).
Kuokkimassa kävivät myös vaaksiainen, kaskas ja tämä mukavan värinen lude.
Väliaikaohjelmana jaloiteltiin viinimarjapensaalle herkuttelemaan herukoilla.
Hiljaisesta illasta huolimatta lakanan ja valopiirin liepeillä viihtyivät kiinnostuneimmat yhteentoista asti. Ja ehkäpä ensi syksynä yritetään taas paremmalla onnella...
Kommentit